Balansoitu VS Single End

Suomenkielinen tiivistelmä.

Testiraportti - Björn Törnroth
Päivämäärä: 10.12.2006 (suomenkielinen tiivistelmä)
Päivämäärä: 08.12.2006 (alkuperäinen englanninkielinen versio)
Copyright © Björn Törnroth 2006

SETTI

Suodatin: Isotek MiniSub GII
CD: Bladelius Freja
Vahvistin: Primare I30
Kaiuttimet: Dunlavy SC-III
Subwoofer: REL Strata III
Välijohdot: Analysis Plus Solo Crystal Oval
Kaiutinjohdot: Analysis Plus Solo Crystal Oval 8
Virtajohdot: LAT AC-2, Russ Andrews The Reference

Sanon sen suoraan: Kyllä, kuulin eroja. Ja kyllä, balansoitu oli parempi. Pääasiallisesti yksityiskohdat integroituivat paremmin kokonaisuuteen, äänitteen akustiikka oli helpommin havaittavissa ja keskiääniresoluutio oli parempi, kuten myös diskantin tarkkuus. Kyseessä olivat kuitenkin hienovaraiset erot. Noin. Nyt voit päättää, kiinnostaako tarpeeksi, jotta haluaisit lukea loputkin.

Johdanto

Ennakkoluuloni olivat, että balansoitu kytkentä olisi hiukan parempi, mikäli eroja olisi lainkaan kuultavissa. Olen ymmärtänyt, että Primare I30 vahvistimeni pitäisi soida yhtä hyvin ajettuna SE (single ended) kuin balansoidusti, kun taas Bladelius Freja CD-soittimeni pitäisi soida paremmin balansoituna. Ilman muuta tulokseni koskevat ainoastaan - jos lainkaan - juuri minun settiäni.

Asetus

Bladelius Freja ja Primare I30 ovat ymmärtääkseni aidosti balansoituja rakenteita, joten kytkennän testaaminen pitäisi niiden avulla olla suotuisaa. Minulla on kaksi 1m settiä samaa välijohtoa: Analysis Plus Solo Crystal Oval, balansoituna Neutrikin liittimillä ja SE RCA liittimillä. Molemmat tehtaan tekemiä ja molemmat hyvin sisäänajettuja. Kytkin molemmat setit samanaikaisesti CD-soittimen ja vahvistimen väliin.

Kalibroinnin suoritin käyttämällä 1000 Hz testisignaalia ja miittaamalla äänipaine kuuntelupaikalta AZ 8922 Digital Sound Level Meter äänipainemittarilla. Päätin antaa balansoidulle kytkennälle 1 dB negatiivisen tasoituksen. (Minulla on tapana antaa testattavan "parannuksen" taistella ylämäkeen. Jos se silti vakuuttaa, tiedän että ainakaan se ei ole psykoakustiikan takia.)

Metodiikka

Olin varautunut varsin pieniin eroihin. Molemmat johdot kytkettyinä, kuuntelin yhtä musiikkinäytettä muutaman minuutin, keskeytin, vaihdoin vahvistimessa sisääntuloa ja säädin äänivoimakkuutta, ja toistin musiikin alusta. Suhteellisen nopea A-B vertailu, siis - luultavasti koska se oli niin helppoa. Valitan. Saatoin vaihtaa edestakaisin montakin kertaa kuunnellessani eri aspekteja.

Musiikki oli klassispainotteisempi kuin tavallisesti, koska mielestäni pieniä eroja on helpommin havaittavissa akustisella musiikilla joka on äänitettu luonnollisessa ympäristössä. Luuttu, piano, jousisoittimet, 50-luvin jazzia ja lopuksi Nick Cave:n surullinen murina ja Cardigans:in eteerinen kuiskailu. Ei elektronista eikä metallia tällä kertaa. (Olen myöhemmin vahvistanut tuloksiani vaihtelevammalla musiikilla. Nyt kun tiedän mitä kuunnella, erot ovat aina helposti havaittavissa.

Tulokset

On selvintä listata havaintojani suunnilleen kronoloogisessa järjestyksessä. Jotkin asiat hyppivät silmille heti, kun taas toiset selvenivät vasta pidemmän kuuntelun jälkeen. Raportoin eroista, kun vaihdon SE kytkennästä balansoituun.

Päätelmä

Lopputulos balansoituna on luonnollisempi, rennompi ja musikaalisempi äänentoisto. Suurempi käsinkosketeltavuus ja läsnäolo. Settini kuulosti vaivattomammalta ja lihaksikkaammalta. Enemmän läpikuultava.

Kuten totesin alussa, erot olivat pieniä. Joku voisi kutsua niitä "kultakorva"-jutuiksi. Kuten kuitenkin oudossa harrastuksessamme on, hiuksenhienoilla eroilla voi olla varsin syvällekäyvä merkitys kokonaisuuteen. Eikä kysymyksessä voi olla ihan turha juttu, koska minulla on nyt se ihana polttava halu kuulla kaikki CD:ni uudestaan - nyt balansoituina!

Björn Törnroth
bjorn.tornroth.net
bjorn at tornroth dot net